Satumaa Organicsin palvelut

perjantai 30. tammikuuta 2015

Vegaani(seko)kuukausi

"Veganismi on ruokavalio ja elämäntapa, joka pyrkii välttämään kaikkea eläimille vahingollista toimintaa. Vegaaninen ruokavalio on vegetaristisen eli kasvispohjaisen ruokavalion alalaji, jossa pyritään välttämään eläinperäisten tuotteiden käyttämistä kokonaan. Lihan ja verituotteiden lisäksi muutkaan eläinkunnan tuotteet, kuten maito ja muna, eivät kuulu vegaaniseen ruokavalioon.[1][2] Eläinperäisen ravinnon lisäksi vegaanit pyrkivät olemaan käyttämättä mitään eläinperäisiä ja eläimillä testattuja tuotteita, kuten esimerkiksi nahasta tehtyjä vaatteita ja eläinkokein testattuja kodin puhdistusaineita tai kosmetiikkaa."

Lähde: Wikipedia

Kun vegaanikuukausi alkoi, en suoraansanottuna tajunnut mitä veganismi IHAN oikeasti on. Sitä sitoutumista ja omistautumista.

Se että jättäisin eläinperäiset raaka-aineet ruokavaliostani pois, oli pintaraapaisu veganismin tiellä. 

Veganismi eli mielessäni jonain kauniina ja eteerisenä asiana joka tekee hyvää eläimille ja maapallolle. Ovathan muutamat vegaaniystäväni juuri sellaisia, kauniita, hentoja ja jotenkin...erilaisia, ikuisesti eläviä.
Sitten tulen minä. Maatilanemäntäpersuksinen suoraan perunannostosta, opettelemaan veganismia.

Helppoa se ei ollut. Liityin vegaanihaaste 2015 facebook-ryhmään ja ahdistuin heti ensimmäisellä viikolla. Tajusin heti että minusta tulisi tosi huono vegaani. Innokkaimmat uusvegaanit hihkuivat puhtautta ja eläintenvapautusrintamaa. Ahdistuivat kun Hesessä falafel-aterian ääressä joutuivat katselemaan ällöttäviä hampurilaisenmässyttäjiä. Sitten alkoi keskustelu siitä onko tosivegaanilla oikeus pitää lemmikkieläintä...siinä vaiheessa katsoin parhaaksi poistua takavasemmalle. Minun mielestäni veganismi on tätä:




Hyvää ruokaa ilman fanaattisuutta luojan luomaa kunnioittaen.

En lähde tässä blogissa sen enempää veganismin syntyjä syviä ruotimaan, vaan haluan sanoa oman näkökantani vegaaniruokavalioon ravitsemuksellisesti ja ruoan kautta.

Vegaani ei ole välttämättä kasvissyöjä. Luit oikein. Huono vegaaniruokavalio voi olla yhtä epäterveellinen kuin vastaava sekasyöjän ruokavalio.
Jos olet aloitteleva vegaani ja luet vegaaniliiton sivuilta tuotesuosituksia kuin piru raamattua, niin tätähän sieltä saa:


Mutta jos lähdet terveysnäkökulmasta ja luet vähän enemmän saat tätä:



Itsellenikin tuli AHAA-elämys. Marianne-karkit on vegaanisia, Ballerina-keksit on vegaanisia, Wilhelmiina-keksit on vegaanisia... ihana synninpäästö herkuttelulle!
Ööööhhh...en normaalistikaan osta niitä, syön kyllä jos eteen sattuu, mutta mikä helkkarin syy vegaanikuukausi on vetää transrasvoja naama pinkeänä?

Minulla lähti vegaanikuukausi käyntiin takaperin. Lähdin ajatuksesta MITÄ EN SAA SYÖDÄ. Lähes kaikki mistä tykkäsin oli kielletty. Kylmäsavulohi, vuohenjuusto, voi. Sen sijaan tuli Keiju, tofu ja ne Mariannet. Hassua että tykkään syödä tofua silloin kun se ei erityisemmin liity mihinkään ruokavalioon.Tykkään kokata kasvisruokaa ilman haasteita ja syön myös ns. plant based dietin mukaisesti normaalistikin.
Nyt proteiininmetsästyksestä tuli pakkomielle. Kahlasin kaikki prosessoidut soijatuotteet, söin papuja masu turpeana päivätolkulla putkeen silläkin uhalla että oli porttikielto makuuhuoneeseen lähellä, kokeilin seitania ja....kaipasin sitä lohta ja juustoa.  Sen sijaan en keskittynyt luonnollisiin vegaanisiin protskuihin joita syön lähes päivittäin automaattisesti, kuten spirulinaan, Chian siemeniin,pähkinöihin ja siemeniin.

Ihmismieli himoaa sitä mikä on kiellettyä. Minä kompastuin lettuihin. Paistan joka sunnuntai miesväelle lettuja. Tässä kuussa paistoin ja kärvistelin...prkl...onks se nyt niin vakavaa, yksi lettu...ei millään viittis alkaa väsäämään munattomia lettuja... Se oli siinä. Lettu jos toinenkin sujahti suuhun.

Kyllähän se harmitti. Koko kuukausi. Tuli häpeä ja ärsytys. Enkö todellakaan parempaan pystynyt ja repsahdin johonkin lehmänmaitolettuihin?  

En pystynyt koska minulla on hukassa koko ajatuksen ideologia. Tykkään liikaa eläinperäisestä proteiinista vaihtaakseni sen ankeisiin seitaneihin jotka sitä paitsi pierettää.

Tajusin että vegaaniuteen tarvitaan ihan jotain muuta kuin kaunis ajatus. Tahdonvoimaa, sisua ja taistelunhalua. Kyse ei ole pelkästään ruoasta. Et ole vegaani jos syöt vegaaniruokaa mutta tallustelet nahkasaappaissa. Jos olet kasvissyöjä, et syö juustoa, jugurttia ja kaikista vähiten kalaa, kuten pesco-vegetaarit yrittävät esittää. Kasvissyöjä syö vain kasvisperäisiä tuotteita ja sekasyöjä sinne päin. Piste.

Pomoni kertoi Itävallan alpeilla laiduntavista luomulehmistä. Luomumaatalous on siellä päin niin pitkällä että lehmät tulevat lypsylle silloin kun rouvia sattuu huvittamaan, poikivat vuorenrinteille ja tulevat puolivilleiksi. Tänä vuonna on ollut jo useampi kuolemantapaus kun lehmä on hyökännyt viattoman vaeltaja-Hansin päälle ja Hans on kuollut ärhäkän lehmärouvan kuritukseen.

Jos olisin vegaani ja vaeltelisin Alpeilla. Minulle tarjottaisiin tuon puolivillin lehmän maitoa janooni. Voisinko juoda sen? En tietenkään. Samaan aikaan ympäri maapalloa lehmiä riistolypsetään.
Ristiriita eri maataloustuotantojen välillä on niin suuri että itkettää.

Joka tapauksessa tein parhaani. Minusta ei tule eteeristä joogivegaania eikä agressiivista Peta-mielenosoittajaa. Valitsen tässäkin oman tieni jonka sydämessäni tiedän oikeaksi. 

Tässä kuitenkin kuvia vegaanikuukaudesta kuinka minä sitä toteutin:


Munakoisorullat a´la Outi Rinne



Vegaanipihvi pakastealtaasta vihanneksilla



Bataatti-parsakaalikeitto raakakräkkerillä



Tofupalak


Saaremme- puodista sain maistiaisiksi Wheatyn vegaanisalamia ja vegaanibratwursteja. En ole ehtinyt kokata vielä brawursteja mutta salami on maistunut. Se oli yllättävän hyvää, mausteista ja täyttä tavaraa. Menisi täydestä lihansyöjämiehellekin!






Ja vielä näin lopuksi. Hyvin ja rakkaudella valmistettu vegaaniruoka on ihanaa ja se tuo ennenkokemattoman kevyen olon. Kaikki vitamiinit, proteiinit ja kivennäisaineet pystyy kokoamaan vegaaniruoalla paitsi B12-vitamiinin joka täytyy ottaa purkista. Raudansaannista täytyy pitää myös huoli.

Minulla oli vegaanitutori jolle sain purkaa ajatuksiani. No, pari kertaa hänelle mailasin ja kerroin ruokavalioon liittyvistä haasteista. Kerroin myös sen että voisin nähdä itseni vegaanina tulevaisuudessa. Kyllä. Ihan liittyen siihen että vegaaniruoka on niin terveyttä edistävää jos unohtaa ne Ballerina-keksit ja Mariannet. Uskon että minulle voisi sopia tämä ruokavalio mutta valintoja on tehtävä myös elämäntilanteen mukaan. Tällä hetkellä työni vaatii lihapatojen äärellä huhkimista ja itävaltalaisen ruokakulttuurin ymmärtämistä josta veganismi on kaukana.

Joka tapauksessa sen ajan kun ehdin syödä "puhtaasti" vegaanisti, tunsin tekeväni hyvää. Kenenkään ei tarvinnut kuolla minun lautaselleni. Vegaaniruoka toi iloa ja lempeyttä lautaselleni. 
Puhun mieluummin kasvisperäisen ruokavalion puolesta ja siihen saa kuulua kohtuullisesti myös eläinperäiset tuotteet. Ja mielestäni luomumaataloutta ja kasvisten syöntiä pitää tukea enemmän kuin puhdasta veganismia. Miksi? Maailmaa ei muuteta ehdottomuudella vaan lempeällä siirtymällä.

Vegaaniruokavaliokin muuttuu kaiken aikaa. Siihen voidaan liittää jo vahvasti raakaruoka ja muutenkin kasviperäisiä tuotteita tulee aina vaan lisää markkinoille. Mitä se kertoo? Ihmisten huolesta ja halusta muuttaa tämä maailma ja rakkaudesta maapalloamme kohtaan. Vaikka yksi ihminen ja kuukausi kerrallaan <3



1 kommentti:

  1. Liivatteesta puhumattakaan :D hyvin kirjoitettu Satu :)

    Anne

    VastaaPoista

Jätä pieni viesti käynnistäsi :-)