Satumaa Organicsin palvelut

perjantai 27. helmikuuta 2015

Vankina omassa kropassa ja sieltä vapautuminen osa 2.

TIE TERVEYTEEN


" Aina lopulta koittaa hetki, jolloin nupussa pysyminen on tuskallisempaa kuin riski kukkia ja kukoistaa " Anais Nin



Peiliin katsominen on vaikeinta, koska sieltä näkyy elämäsi rakkain ihminen. Jos et hoida ja helli tuota ihmistä, et kykene antamaan vastarakkautta niin kuin sen muut ansaitsevat. Silloin vain uhraudut. Kukaan ihminen ei ole pohjaton kaivo josta ammennetaan.

Minulle tämä on ollut ja on edelleen vaikeinta. Ehkäpä siinä onkin sitten se syy miksi olen käyttäytynyt niin sabotoivasti itseäni kohtaan. Minun yli on ollut aina helppo kävellä ja olen helppo nakki lähtemään toisen mielipiteisiin mukaan. Loputon itseinho, dietit ja itsensäruoskiminen ovat olleet keinoja kontrolloida edes jossain määrin itseäni ja tuntea valtaa. Joillekin se on kuntoilu, työnteko, seksi tai sitten se yleisin. Syöminen ja sen kontrollointi.

Tie itsetuntemukseen on kivinen ja kuoppainen. Se on kaksi askelta eteen ja yksi taakse. Tai päinvastoin.

Kun sairastuin lähes vuosi sitten masennukseen, minulla oli täysin tyhjä paperi edessäni. Kaikki piti ohjelmoida uusiksi. 
Masentuminen oli minun pelastukseni ja aloin pala palalta kokoamaan paperinukkea kasaan ja katsoin uteliaana millainen ihminen siitä muodostuu.

Se miten minä tallustan tätä matkaani eteenpäin, auttaa ehkä monia jotka ovat solmussa elämänsä kanssa.



Oikeastaan alkanut vuosi 2015 on ollut taas aika raskas. Seuraani on taas ankeuttanut tyytymättömyys ja kiusallisinta on että se ei häivy elämästä ennenkuin sitä katsoo silmiin ja kysyy "mitä sinä tahdot?"
Se tahtoo että olisin tehnyt jo tähän mennessä elämääni ja tulevaisuuteeni liittyviä päätöksiä. Lähinnä työhön ja unelmiin liittyen.





Ja sitten tietenkin itseeni liittyen.

Se tyytymättömyys kysyy taas että olenko tasapainossa itseni kanssa? Että eikös nyt pitäis olla jo aika pitkällä ton sun painonpudotuksen kanssa?

Ja tiedättekö mitä minä vastaan? Olen ruokavaliolla joka ei kelpaa kellekään. Se on salliva, rakastava, kulinaristinen "lopeta se laihduttaminen ja kurkista pään sisälle"- ruokavalio.

Minun näköinen juttu. Tiedän mitä haluan syödä ja mitä en. Eikä ne jutut mahdu mihinkään dietti-kategoriaan. Mutta tiedättekö mihin ne mahtuu? Kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin, onnellisuuteen ja rauhaan itseni ja muiden kanssa. Oma näkemykseni hyvästä ruokavaliosta ei sodi minkään muun ruokavalion kanssa. Jokainen saa syödä mitä lystää ja jos se lysti käy vähän liikaa sydämen, kolesterolin tai minkä hyvänsä lääkärin määrittelemän riskitekijän päälle, kysykään minulta mikä on Ihanan elämän-ruokavalio.


Olen miettinyt paljon miksi esim. ajaudun ahmimaan välillä liian suuria määriä sokeripitoisia ruokia. Noin niinkuin kauniisti sanottuna. Jokainen ahmijapersoona tietää mistä puhun.

Ihan tasan joka ikinen kerta kun näin käy, olen stressaantunut, väsynyt tai ahdistunut. Mutta näihinkin  tekijöihin löytyy ihan fysiologiset syyt. Kun stressihormoni kortisoli rellestää, insuliini vastaa vaatimalla sokeria ja sen tuomaa vuoristorataa. 

Hormoneihinkin voi ottaa niska-perse-otteen. Aina silloin tällöin kampeutuu aamulla ylös 3 tunnin yöunien jälkeen ja tietää että tänään on se" the päivä"! Kakkuu, karkkii, pitsaa ja bissee.... Aloittaakin päivän sillä raskaimmalla aterialla. Verensokeri kuriin kunnon proteiini-rasva-pläjäyksellä ja iltapäivän väsymyshumala on ehkä taltutettu. Se saattaa toimia. Huom. saattaa. Joskus sille ei vaan voi mitään että on se "the päivä" ja sen päivän paras kohta on mennä illalla taas nukkumaan masun viereen ja todeta kiitos jeesus päivästä aamen.

Tiedättekö montako ( tuhatta ) tuntia elämässäni olen miettinyt miksi minusta tuli jojoilija? En helvetti vieläkään tiedä vastausta, johtuuko se mummoni kaksijakoisesta persoonallisuudesta vai minun omasta leväperäisyydestäni?

Joka tapauksessa apua saa ja hyvinkin läheltä kunhan sanoo käsipäivät itsensä kanssa. Ihan ensimmäisenä ja tehokkaimpana keinona toimii sana stop ja sen jälkeen syvähengitys sisään ja ulos. Ja se ei tarkoita stop syömiselle, vaan stop ajattelulle. Pysäytä se pään sisäinen häirikkökaksikko joista toinen vaatii lisää sokeria ja toinen miettii jo että jospa se paleo sittenkin...

Ja sitten hiljenny......



Meditointi ei ole enää hihhuleiden hommaa, vaan jokaisen ahmintahäiriöisen pään hiljentäjä.





Tee elämästäsi itsesi näköinen. Pomosi ja työsi voi olla veemäinen, mutta suunnittele ja työstä koko ajan tulevaisuuttasi. Mitä sinä haluat tehdä? Mistä unelmoit ja uskalla toteuttaa unelmaasi askel kerrallaan. Jos olet hyvässä it- alan työpaikassa, mutta haaveilet hierojan työstä, tee pieniä siirtoja haaveiden suuntaan. Opiskele vaikka salaa jos muuten hävettää.


Sitten se ruoka. Mieti mikä on sinun juttusi. Mitä tykkäät syödä ja mitä kokata? Mikä sinun kropassasi tuntuu oikealta ja hyvältä? Ihminen joka tykkää syödä enemmän tofua ja ruisleipää, ei kaipaa paleo-valistusta ja päinvastoin. 

Vaikka itse olen vetänyt raakaravintokursseja, en ole raakaruokailija. Syön paljon raakaruokaa, testailen reseptejä ja kehittelen uusia, mutta syön paljon myös muutakin. Ihan tavallista ruokaa. Makaroonilaatikkoa, jauhelihasoppaa, uunilohta jne. aika monesti sitä mitä meidän miehet toivoo. Siis kokkaako joku eri ruoat itselleen koska on dietillä ja sitten vasta perheelle???? Öhöm...arvaa vain kuinka ja montako kertaa Painonvartijoiden kirjaa tihrustaen! Vaan ei enää.

Syön perusruokaa joka ei valitettavasti kelpaa enää kovinkaan monelle. Ellei se ole gluteenitonta, maidotonta, rasvatonta, sokeritonta tai vegaanista.

Mitenkähän tämän sanoisin selvemmin. Älkää tehkö ruoasta mörköä ja ruokavalioista uskontoa. 
Syökää pääasiassa ruokaa joka on kerran elänyt rikkaan ja pitkän elämän, eli luomua jos lompsa antaa myöten. 

Syökää vihreää. Mikään ei ole niin tärkeää kuin elinvoiman taivaisiin nostattavava elävä ruoka. Kun syöt ruokaa joka on saanut juurensa mikrobirikkaasta, elävästä maaperästä, oli se sitten eläinkunnan tai kasvikunnan tuote, kaikki päätyy sinuun, verenkiertoosi, elinvoimaasi. Kun syöt ravinneköyhää teollista ruokaa, mieti mistä solusi muodostuvat.

Se mitä söimme lapsena, missä ympäristössä kasvoimme, mitä mikrobeja saimme, ovat pääosin muokanneet sen mitä me nyt olemme. Itse jouduin vasikankarsinaan nukkumaan viikon vanhana kun äitini palasi navettatöihin. Arvatkaa olenko koskaan kärsinyt allergioista, astmasta?

Uskon että juuri perimäni vuoksi kaipaan ruokavaliooni ns. juurevaa, maadoittavaa ruokaa kuten lihaa, kananmunia ja sitten sitä kamalaa maitoa. Olin pitkään ilman maitotuotteita, koska ajattelin sen olevan hyväksi. Maitohan on vasikoiden ravintoa ja liian pitkälle prosessoitua nykypäivänä. 
Nyt käytän taas aitoja maitotuotteita. Mikä helpotus, juusto ja jugurtti eivät olekaan helvetistä vaan tekevät hyvää minulle. Tekevät minut onnelliseksi. Ihan niinkuin lapsena.



Paras flunssanehkäisy on koiran pusu suoraan suulle!





Onnellisuusruokaa. Elävää, mikrobirikasta, vahvaa ja voimakasta, voimistavaa ruokaa.



Viime kesä oli yksi onnellisimmista. Sain puhua ruoan voimasta niin paljon kuin sielu sieti. Hieman fanaattisesti? Kjylla. :-D



Vähän pöhkö, mutta sittenkin tasapainoinen ihminen.
En tiedä auttoiko tämä teksti nyt ketään tai pettyikö joku koska en paljastanut jotain suurta salaisuutta? Salaisuus olet sinä itse ja jos tunnet anoppisi paremmin kuin itsesi, suosittelen pistämään anopin kakkoseksi.
Hyvää elämää!




1 kommentti:

Jätä pieni viesti käynnistäsi :-)