Satumaa Organicsin palvelut

sunnuntai 19. huhtikuuta 2015

Oletko erityisherkkä ihminen?

Pitkästä aikaa pääsen päivittämään blogia. Päivittäisin vaikka joka päivä, sillä asiaahan riittää....mutta se aika.

Vuosi sitten läpikävin masennuksen. Diagnoosi on oikeastaan kulkenut mukanani siitä asti. Kuulostelen jatkuvasti tuntemuksiani ja säikähdän aina kun mielialassa tapahtuu notkahdus. Välillä käyn myös niin ylikierroksilla että oksat pois. Maaninen en sentään ole, mutta en ihan normaalikaan.

Olen erityisherkkä ihminen, Higly Sensitive Person, HSP.

Toki jo lapsena leimauduin "tietynlaiseksi". Liian arka, liian ujo, säikky ja herkkis. Elämä koulii kuitenkin ja olenkin tehnyt paljon töitä että minusta on tullut suht normisosiaalinen. En ole vaan koskaan tiennyt että minunlaisille ihmisille on nimitys.





Mikä on erityisherkkä ihminen?
HSP- Suomen erityisherkät ry:n sivustolta:

Erityisherkkyys on synnynnäinen, hermostollinen ominaisuus. Erityisherkän ihmisen (engl. Highly Sensitive Person, HSP)  hermosto käsittelee aistien välittämää tietoa tavallista laajemmin ja syvällisemmin. Käytännössä se ilmenee tarkkana havainnointikykynä, kokemisen syvyytenä sekä monipuolisena ja syvällisenä asioiden käsittelykykynä.

Herkän ihmisen voimakas kokemusmaailma on vaikeasti avattavissa ihmiselle, joka ei itse ole erityisherkkä. Monet erityisherkät tuntevat olevansa ulkopuolisia ja erilaisia tämän vuoksi. Erityisherkkyys lisää alttiutta kuormittua ja herkät voivat kokea ristiriitaa ympäristön vaatimusten ja omien tarpeidensa välillä. Tunnistaessaan ominaisuuden itsessään ja löytäessään vertaisiaan erityisherkän ihmisen itsetuntemus ja omanarvontunto lisääntyvät. Tällöin hänellä on paremmat valmiudet huolehtia jaksamisestaan.


Tunnistatko itsesi näistä? Tämä on minun oma lista havainnoista joita olen tehnyt itsestäni:

- et ole toivoton erakko, mutta viihdyt yksin. Voit olla puhumatta viikon putkeen ja seurustella vain itsesi kanssa etkä ole siitä moksiskaan. Päinvastoin virkistyt.
- ihmiset saattavat pitää sinua kylmänä tai vaan hyvin ujona.
- sinulla on vain kourallinen ystäviä jotka ovat samanlaisia kuin sinä. Vedät puoleesi muita HSP- tyyppejä.
- ahdistut ja hermoilet kun pitää lähteä reissuun. Olisit mieluummin kotona omassa rauhassa. Kehität riidan juuri ennen lähtöä koska olet niin kuormittunut kaikesta pakkaamisesta ja organisoinnista.
- väsyt ja kuormitut tolkuttomasti ihmisjoukossa jossa sinun pitää olla seurallinen ja sosiaalinen. Tarvitset viimeistään illalla vain omaa aikaa jotta akkusi latautuvat.
- toisaalta voit vaellella koko päivän messuilla yksin ja sulautua massaan. Olet kuin kala vedessä.
- jos sinulla on työpaikka jossa syntyy usein konflikteja tai on muuten huono ilmapiiri, imet kaikki itseesi kuin sieni. Et osaa relata ja antaa mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.
- konfliktit aiheuttavat sinulle fyysisiä oireita kuten päänsärkyä tai valtavaa väsymystä.
- tarvitset päiväunet. Ihan sama oletko töissä vai kotona.
- rauha, oma aika, rentoutuminen ja hiljaisuus. Ilman näitä et ole oma itsesi.
- jos sinulla on lapsia, luultavasti ainakin yksi heistä on HSP.



Ihan kaikkein tärkeintä on sinulle hyväksyä itsesi. Loppuunkulunut juttu, mutta HSP yrittää sulautua joukkoon kovasti. On ihan valtava helpotus ymmärtää että sinun ei tarvitse olla muuta kuin oma itsesi ja se on vahvuutesi.



Kun nyt mietin omaa historiaani, on ihme että pystyin sinnittelemään pitkät vuodet ulkomailla. En tosin ollut oma itseni. Liian paljon muutoksia, uuden oppimista ja epästabiliutta ( onko tuo oikea ilmaisu? )
Varmaan raskain aikakausi oli vuodet Amerikassa kun olisi pitänyt olla niin hemmetin outgoing. Minulla oli pieni vauva ja halusin lullutella vaan kotona vauvan kanssa. Muistan että osallistuin jenkkiäitien johonkin imetyspiiriin. Olin levoton ja stressaantunut joka kerta kun piiri kokoontui. Niin oli vauvakin.  Loppujen lopuksi ryhmänvetäjä totesi että sinun on varmasti hankala olla mukana tässä kun olet niin kamalan ujo...ja minä olin sentään yrittänyt tsempata!




Vietin maailmalla paljon aikaa yksin. Tietenkin. Muutamaa sydänystävää lukuunottamatta en tavannut koskaan ketään. Silti minussa usein heräsi emäntä joka on kai sukurasite. Rakastin laittaa juhlia muille. Ehkä HSP etsii sitä omaa juttua toisten hyväksynnän kautta. Kaikki pitää olla itselaitettua, omien kätösten kautta ja tietenkin tunteja laskematta.
Sitten taas nukuttiin kaksi päivää putkeen.

HSP on vahvuus ja herkkyys. Uskon että moni hyvivointialan yrittäjä omaa ehkä tämän "diagnoosin". Meillä on sinnikkyyttä ja etsimme sitä omaa juttua vaikka hautaan. Minulle on tärkeää että luon sellaisen työn joka tukee tukee omaa hyvinvointiani. En ole koskaan ollut vahvimmillani toisen palveluksessa. Kyse ei ole siitä että olisin hankala työntekijä. Päinvastoin. Annan kaikkeni, imen kaiken ja sitten uuvun täysin. En jaksa enkä pysty painamaan pitkää päivää uupumatta nopeasti. Jotkut tekevät tätä vuosikausia ja huomaavat liian myöhään että ovat burn out. 





HSP on oman tiensä kulkija ja vaatii joskus ponnisteluja että jaksaa muiden vauhdissa. Voin kertoa että pahinta on sunnuntaiaamuina kun itse haluaa juoda kaksi tuntia aamukahvia sängyssä, tuijottaa ikkunasta metsään ja mies on jo laittanut Led Zeppelinit soimaan, päivävaatteet päälle ja hokee minnes lähdetään!

HSP ei persiille potkimalla parane. On pahinta tulla sanomaan meille että tsemppaa vähän enemmän, ota ittees niskasta kiinni. Koska sitä me tehdään koko ajan hokemattakin. Välillä se että jaksaa laittaa sukat jalkaan aamulla on niskasta kiinni ottamista. 

Toivottavasti tämä auttoi ymmärtämään sinua joka olet ehkä outolintu mutta silti niin kaikkeen sulautuva. 




2 kommenttia:

  1. Ajatuksesi ja huomiosi oli kuin suoraan oman pääni sisältä. Hassua ja helpottavaakin, miten joku voi kokea asiat noin samalla tavalla. Ihan huvittaa, kun mietin, miten joskus sunnuntaiaamuisin yritän herätä niin hiljaa, ettei mies vierestäni heräisi ja saisin olla hetken ihan yksin kahvikupin ja Hesarin kanssa. ;-)T. Mari

    VastaaPoista
  2. Kyllä, nämä tunnustkset koskittivat..kun koko elämäni aikana koen olla "niin kuin muut" ja yritän olla seurallinen vaikka sattuisi ja tulisin sen jälkeen kipeäksi!..Nytkin kun pitää aloittaa yrityskoulua jännittää niin suuresti, koska pelkään, että erilaisuuteeni huomataan ja saan vaikka arvostelua tai "huonoa arvosanaa" koulusta. Olenhan minä ainakin kiltti ja ahkera opiskelija!..:))
    Kiitos paljon artikkelista! Tämä rohkaisee kurkistamaan huomiseen toivekkaimmin mielin!

    VastaaPoista

Jätä pieni viesti käynnistäsi :-)